Sophie Kinsella - Soitellaan soitellaan!

" Soitellaan, soitellaan! on jo yhdestoista romaani kirjailijalta, joka kuuluu chick litin ehdottomiin kärkinimiin. "

Hypin varmaan tasajalkaa, kun näin tämän kääntämättömän version Helsingin lentokentällä 2 kk sitten. Kuola melkein valui suusta. Viimein odotus palkittiin - ostin tämän Suomalaisesta kirjakaupasta pari viikkoa sitten. Luin tämän junamatkalla Helsinkiin ja Ruotsin risteilyllä.

Okei, siis. Sophie Kinsellan uusin kirja, oli AIVAN LOISTAVA. Osasinkin odottaa tätä, onhan kirjoittaja yksi suosikeistani. Mutta, että näin hyvä... ^  ^"

Juoni. Ai niin joo. Kirja kertoo (mietin nimeä 30 s, aika huvittavaa sinänsä, koska sain tämän eilen luettua) naisesta jonka nimi on Poppy Wyatt. Poppyn elämä tuntuu fantastiselta - onhan hän menossa naimisiin komean (ja rikkaan) miehen Magnuksen kanssa, joka on vielä kaiken kukkuraksi professori, koko perhe on oikeastaan täynnä superälykköjä.

  Sormus jolla Poppya kosittiin oli harvinainen sukukalleus, jonka keskellä komeilee vihreä smaragdi. 

  Samppanja kutsuilla kuitenkin kyseinen aarre katoaa kuin tuhka tuuleen, pari viikkoa ennen häitä! Pisteenä I:in päälle Poppyn puhelin vieläpä varastetaan, joten etsintäpartiokaan ei voi hänelle ilmoittaa mahdollisesti sormuksen löytyessä.

  Onneksi Hotellin roskiksesta löytyy liikemies Samin vanhan assistentin puhelin. Löytäjä saa pitää! Vastahakoisesti Sam antaa Poppyn toimia sihteerinä hänelle, kunnes sormus löytyy. Poppy kiinnostuukin Samin elämästä paljon - tunteehan ihmisen kuin vanhan tuttunsa luettuaan hänen kuukausien vanhat sähköpostinsa ja tekstieviestinsä!

 Vielä pitäisi saada tulevat appivanhemmat ihastumaan Poppyyn.

Kirja päättyy yllättävästi, Magnus ei tainnutkaan olla niin täydellinen mies, kuin hän alunperin antoi ymmärtää. 

Kirjaan tuo plussaa se, että tekstiviestit ja hymynaamat näytetään sivuilla. Myöskin hauskoja alaviitteitä on lisäilty, mikä antaa kirjalle ihan uuden ilmeen. 

 ☆ ☆ ☆ ☆ ☆- / 5. Miinus tulee siitä, että menee nimissä helposti sekaisin, pitää aina palata katsomaan kuka on kukin. Ja muutenkin lopussa hiukan sekava. Mutta muute hyvä, Kinsella onnistui taas !

Kun luet tämän, on sinun pakko lisätä tekstiviestiesi loppuun xxxxx, jotka muuten tarkoittavat suukkoja. Joka päivä oppii jotain uutta.

-A xxxxxxx

Jacqueline Kelly; Luonnonlapsi Calpurnia Tate

Koin äsken shokin ö___ö' Käytiin kirjastossa pari päivää sitte F;n kanssa, löysin tämän ihanan kirjan josta pidin, mutta en muistanut kirjoittaa. Otinpa itseäni niskasta kiinni ja päätin kerrankin tehdä heti edellisen perään uuden postauksen. Kirjoitan osoitteen, painan entteriä. Mutta, 'blogin suosio' kohdassa onkin yllättäen yksi numeronpaikka enemmän !! 1000 kävijää meni rikki!! Tekstasin heti F;älle ^^" Kiitos kaikille kävijöille!

Nojuu, asiaan. 

Kirja sijoittuu vuoteen 1899, pieneen kylään Teksasissa.  Kuuden veljen perheessä kasvava tyttö, yksitoistavuotias Calpurnia Tate, 'Callie'  ei voi ymmärtää miksi naisten täytyy opetella pianonsoittoa ja virkkaamista, saati sitten passuuttaa miesväkeä. Callie haluaisi vain tutkia luontoa metsissä, olla luonnontieteilijä! Yhtäkkiä hieman yllättävä ja pelottava isoisä muodostuu Callielle läheiseksi, kun molemmat huomaavat olevansa kiinnostuneita eläinten - ja luonnon tutkimisesta ja luonnontieteistä.        Tuohon aikaan Coca-cola ja automobiilit ovat uusia ja ihmeellisiä asioita.

       Tehdään kirjassa muutakin, kuin vaan kontitaan metsissä muurahaisten perässä. Calpurnian ystävyyssuhteita käydään myös kirjassa lävitse, sekä pohditaan veljien eriskummallista rakastumista.

Kirja on kaunis tarina erinlaisen nuoren tytön kasvusta perheen ainoa tyttärenä. Itseäni tarina ainakin kosketti, varsinkin kun Callien äiti olisi halunnut hänestä siivon nuoren naisen.

Kirjasta pidin kovasti, vaikka en siitä mitään meinaakkaan muistaa >_____< Suosittelen kovasti, ihan mukavaa luettavaa.

☆☆☆☆ / 5. Ei ehkä minun tyyliäni, mutta nautin kovasti.

// Sophie Kinsellan uusi kirja; soitellaan soitellaan on nyt ilmestynyt. Arvatkaa kahdesti kuka aikoo ostaa sen ylihuomenna >:) Matkaluettavaa hiukan junamatkalle Helsinkiin.

-A

Cornelia Funke - Mustesydän

F täällä taas~  Annin vuoro on ollut jo kaksi kertaa ^ ^''

Kirja kertoo 12-vuotiaasta Meggiestä (Meggie toisaalta on kolmevuotias kirjan alussa, jolloin hänen äitinsä vedettiin kirjaan mukaan). Meggie on tavallinen tyttö, jonka isällä on erikoinen kyky: hän herättää kirjat eloon lukemalla niitä. Kaikista isän lukemista kirjoista ei tosin hyppää pelkkiä kilttejä olentoja. Isä ''nostaa esiin" (?) Capricornin, tämän kirjasarjan Voldemortin.
 Myös Meggiellä on taito lukea olentoja esiin kirjoista, kuten kirjasarjassa tulee ilmi. Kirjasarjassa on kolme osaa; Mustesydän, Musteloitsu ja Mustemaailma.

Myönnän heti, että tämän kirjan lukeminen oli hankalaa, ja joskus se unohtui palauttaa kirjastoon... Siitä on nyt pari vuotta ^u^'

Minulle jäi kuitenkin hyvä muisto tästä kirjasta, pidin kyllä :3

☆☆☆/5 >u<'' Ei tuo nyt huono ole, pitäisi vain virkistää muistia siitä, mitä tässä tapahtuukaan :D

Till the next time...

- F