Hae tästä blogista

lauantai 16. helmikuuta 2013

Veronica Rossi - Paljaan taivaan alla

Heih taas piiiiitkästä aikaa... On taas jotenkin jäänyt kirjoittaminen vähille, mutta puolustukseksi oon lukenu nytte viimeaikoina kirjoja uudellee joista olen tänne jo laittanut.. :3



 ”Paljaan taivaan alla on vahva aloitus trilogialle, joka kuvaa ihmiskuntaa yhtäaikaisesti menneessä ja tulevassa. Samalla kirja väläyttää yhtä mahdollista skenaariota siitä, mihin suuntaan ihmiskunta eriarvoistumisensa ja välinpitämättömyytensä vuoksi on kulkemassa.” - Anni-Helena Leppälä, Kansan Uutiset Viikkolehti

Mutta tätä kirjaa en ollu ennen lukenut, ja oikeastaan tämä yllätti kovasti kiinnostavuudellaan ja kuinka oikeasti innostuin tätä lukemaan. 

Siis asiaan. Veronica Rossin upean trilogian ensimmäinen osa, Paljaan taivaan alla. 
Sanotaan nyt vaikka, että jos nälkäpelit koukutti, niin tämä kannattaa lukea, sijoittuu nimittäin tulevaisuuteen (kuten moni muukin kirja joka on viimeaikoina ilmestynyt, mutta tässä oli jotain erityistä). 

Pääosassa on nuori tyttö, Aria, joka on asunut Haave-nimisessä virtuaalimaailmassa koko elämänsä ajan. Hajut, maut, tunnot ja äänet tuotetaan kaikki virtuaalisesti. Muttei tuo kuitenkaan kurjaa ole, virtuaalimaailmoissa voi tehdä mitä vain, mielikuvitus on vain rajana. Arian elämä tuntuu ihanalta, kunnes tämä kaikki otetaan häneltä pois, kun hänet karkotetaan ulkomaailmaan selviytymään. 

Aria tapaa myös kiinnostavan miehen, Perrin, joka on koko elämänsä käynyt selviytymiskamppailua ruoasta ja elämästä. Kun Perrin veljenpoika kidnapataan ja viedään Arian elämästä tuttuun tutkimuskeskukseen, tulee Ariasta ja Perristä vastahakoisesti liittolaisia. Perri tarvitsee Arian apua ja Aria Perrin. 

Aria kokee ensimmäistä kertaa elämässä oikean maailman, käyttää aistejaan ja huomaa kuinka helppoa hänen elämänsä oikeasti olikaan. Perri taas katsoo sivusta, kun tyttönen kerää kiviä taskuihinsa, haistelee männynneulasia ja ihmittelee luonnon äännten määrää. Tuohan on arkipäivää Perrille.

On hyvin kiinnostavaa seurata miten he suhtautuvat toisiinsa kirjan edetessä, ja vaikka lopputulos oli ilmeinen jatkuvasti, silti se yllätti pikkuisen. Ottaen huomioon, että Perri sentään halveksi Ariaa alussa yli kaiken. Ja kaipa myöskin toisinpäin.

Alku oli... Tylsistyttävä. Meinasin jopa jättää kesken, mutta pakotin itseni jatkamaan, ja hyvä niin - olisi kyllä kaduttanut myöhemmin... Ja ärsytti kun jotkut asiat jotka pitäisi olla ihan selviä, jäivät silti vaivaamaan (ehken lukenut alussa kovin tarkasti, myönnän), mutta jäi silti sellainen fiilis, kun olisi vaikka lukenut HP;t eikä tietäisi mikä Tylypahka on. Olipas syvällistä.

Mutta kuten jo sanoin, loppu oli koukuttava, toimintaa oli ja romantiikkaa. c: Sanotaan nyt että  ★★★★- / 5 ~ Nauttikaa!